Muutos on oppimisen lahja

Teksti ja kuva: Kalle ”Nalle” Saleva

“Uteliaasti pohdittuna” on palsta, jossa protu pohtii numeron teemaa.

Muutos on siitä erikoinen ilmiö, että se tuntuu samaan aikaan sekä väistämättömältä että henkilökohtaiselta loukkaukselta. Muutos tulee joka tapauksessa, eikä sitä kovin usein kiinnosta ne henkilökohtaisen elämän muut kesken olevat asiat.

Usein muutos ei edes ole suuri. Se ei saavu ovesta ryskyen, vaan hiipii sisään pieninä siirtyminä: uusi tapa tehdä töitä, uusi ihminen kaveriporukassa ja niin edelleen. Ja sitten jonain päivänä huomaa, että vanha tapa ajatella ja toimia ei enää tunnu oikealta – kuin takki, joka oli ennen sopiva, mutta nyt kiristää joka liikkeessä.

Muutos paljastaa meistä mielenkiintoisia asioita. Se näyttää, mihin olemme kiintyneet ja miksi. Onko se vanha tapa toimia ainoa oikea tapa toimia, vai hirvittääkö tuntematon tulevaisuus? Kun jokin tuttu muuttuu, reaktio ei aina ole vastustus itse muutosta kohtaan. Usein reaktio kuvaa vain pelkoa siitä, mitä minä olen tai me olemme ilman sitä tuttua juttua.

Silti muutos on usein lahja, vaikkei se olekaan kovin kauniisti paketoitu. Muutos pakottaa katsomaan ympärille, kysymään itseltä kysymyksiä ja myöntämään, että en ehkä tiedäkään kaikkea. Se herättää uteliaisuuden, jos sille antaa mahdollisuuden.

Ehkä muutos ei olekaan vihollinen. Ehkä se on kutsu kasvaa – tai ainakin kutsu tarkistaa suunta. Harva hyvä asia omassa elämässäni on seurausta siitä, että olen päättänyt tehdä asioita täysin samalla tavalla kuin aiemminkin. Päinvastoin – valtaosa hyvästä, mitä olen elämässäni kohdannut, on ollut seurausta päätöksestäni vastata muutoksen kasvukutsuun myönteisesti.

Muutos ei kysy lupaa. Mutta se voi opettaa ja auttaa ymmärtämään, jos uskallat kuunnella ja pysähtyä pohtimaan uteliaasti.

Kirjoittaja on Prometheus-leirin tuki ry:n hallituksen puheenjohtaja