Teksti: Malin Lehtonen

Enni Kettunen, 14, kävi protuleirinsä heinäkuussa Vahojärven leirikeskuksessa Parkanossa.  

Leiri oli intensiivinen kokemus, jonka aikana tapahtui paljon. ”Iltaisin väsytti ja huomasi, kuinka paljon päivän aikana oli tapahtunut”, Enni kertoo. Leirin aikana keskusteltiin paljon, vaikeistakin asioista: ”Kuuli muiden tapoja keskustella ja kokea. Ymmärrän nyt paremmin itseäni ja muita.” 

Leiriporukka oli Ennistä tiivis ja tunnelma oli hyvä. Leirillä uskalsi olla oma itsensä ja kertoa oman mielipiteensä: ”Kaikkia arvostettiin ja kuunneltiin. Ei tarvinnut selitellä itseään”. Porukalle muodostui paljon yhteisiä vitsejä. Suosiossa oli mm. Keravan kaupunki ja se, kun yksi leiriläinen kolautti päänsä vaahtosammuttimeen. 

Parasta leirillä oli kaikki heittäytymistä vaativat ohjelmat, esimerkiksi näytelmien tekeminen ja välileikit. Norjalaista jalkaleikkiä leikittiin paljon, myös öisin. Mieleen jäivät myös huuhaa-väittelyt: ”Aiheet olivat järjettömiä, mutta väitteleminen oli kivaa.” 

Enni aikoo mennä appariksi ensi kesänä: ”Tiimiläiset tekivät leiristä ihanan.” Tiimiläiset olivat tukena, kun leiri tuntui intensiiviseltä: ”Haluan olla myös itse muiden tukena.” Tiimiläisyys vähän jännittää, koska leiri oli henkisesti raskas. Leirin jälkeen Enni nukkui kotimatkalla autossa kolme tuntia ja seuraavana yönä vielä 12 tuntia.  

”Olen iloinen siitä, että uskalsin mennä.”