Kun sadepisarat ovat jättäneet pienet sienet rauhaan, tulee jokaisen leiriläisen eteen vaikea valinta: nukkua vaiko valvoa. Useimmat leiriläiset päättävät jatkaa iltaa, koska leiristä pitää saada kaikki irti! Tiimiläiset taas puolestaan pääsevät ensin iltapaltsuun, jonka jälkeen koittaa päätös valvomisesta. Iltapaltsu kestää yleensä ainakin tunnin… pidempään kuin mitä oli suunniteltu. Hyvällä tuurilla yhden (tai kolmen) aikoihin tiimiläiset pääsevät mukaan valvomaan, jos siinä kohtaa vielä virtaa riittää.
Aamulla väsyneet tiimiläiset herättävät väsyneet leiriläiset, ja päivä jatkuu väsyneessä tunnelmassa eikä kukaan jaksa keskittyä mihinkään. Mutta mitä, jos leiriä voisi viettää toisella tavalla? Tiedän, että tämä saattaa kuulostaa hullulta, mutta menemällä ajoissa nukkumaan voi kaikkien leirikokemus parantua.
Leiriläiset jättävät välillä osallistumatta ohjelmiin univajeen takia. Tiimiläisiltäkin saattaa jäädä välistä kaikki muiden vetämät kivat ohjelmat. Leirikokemus kärsii siis kaikkien osalta. Leirin jälkeen protudarraan tuskin auttaa, että joutuu nukkumaan viikon univelat pois palatakseen arkeen.
Protuaktiivit ovat usein kuormittuneita. Väitän, että iso osuus kuormitusta tulee suoraan siitä, että protut eivät nuku tarpeeksi. Tietenkin leirillä pitää päästä tutustumaan uusiin tuttaviin, jotta saa kaiken irti yhteisestä viikosta. Yöllisen jutustelun ei kuitenkaan pitäisi viedä energiaa pois leirin ohjelmiin osalllistumiselta. Tiimiläiset ovat suunnitelleet ohjelmia pitkään ja niiden takia leirille tullaan.
Myönnän kuulostavani jonkun tylsältä mutsilta, joka yrittää viedä pois kivat jutut, mutta en voi “party pooper” -asenteelleni tässä asiassa mitään. Varsinkin tiimiläisten on tärkeä huomioida omat voimavarat, koska ei ole kivaa, jos energia loppuu yhtäkkiä. Tiimiläisten vointia voisi helpottaa myös lyhentämällä iltapaltsuja. On tärkeää käydä oleelliset asiat läpi, mutta se ei voi mennä unen edelle. On myös tärkeää selvittää palaverin alussa kaikkien tiimiläisten jaksaminen.
Jokaisella pitää olla oikeus mennä järkevään aikaan nukkumaan.
Teksti: Vilma Keskitalo
Kuvat: Tove Mannerkoski