Teksti: Joli Orblin

Kuvitus: Niilo Vidén

Näin ensimmäistä kertaa protu-aiheisen meemin heti oman leirini jälkeen, kun aloin seuraamaan tiimiläiseni ylläpitämää tiliä. Meemissä kuvia Viilis-purkeista oli aseteltu piiriin ja yllä luki “Viilisrinki :D”. Sanaleikki oli sinänsä yksinkertainen, mutta minua se ilahdutti erityisesti siksi, että inspiraatio vitsiin oli tullut juuri meidän leiriltämme. Koin kuuluvani sisäpiiriin, joka tajusi jutun erityisen hyvin.   

Hoidin protudarraani etsimällä mahdollisimman paljon meemitilejä Instagramista ja tutkimalla ne läpikotaisin. Oli hauska tunne, kun löysin valtavasti muita ihmisiä, jotka tiesivät Itikan sitikasta, Robin-tarinasta, Mauri-mäyrästä ja iki-ihanasta Oriniemen leiripaikasta. Vastaavia juttuja saattoi kyllä kertoa vanhemmille tai koulukavereille, mutta eivät he niitä tietenkään varinaisesti tajunneet. Meemien kautta näin aktiivien kulttuuria ja opin paljon uusia termejä.   

Jännittäessäni ensimmäistä tiimiläiskesääni satuin näkemään meemin, jossa vitsailtiin uusien apuohjaajien halusta puhua jatkuvasti omasta leiristään. Tapa oli meemintekijän mielestä rasittava. Koska oletin tämän olevan yleinen mielipide, kehitin itselleni paineita, ja yritin olla mainitsematta omaa leiriäni liikaa. Jälkikäteen ajateltuna se oli tarpeetonta ja hankaloitti toimintaani aika lailla, eihän minulla mitään muuta protukokemusta ollut. Kertonee kuitenkin jotain, että yksittäisellä aktiivin meemillä oli minuun suhteessa erittäin suuri vaikutus, verraten esimerkiksi juuri käymiini koulutuksiin.  

Nyt, muutaman vuoden vanhempana, meemien merkitys ei ole hiipunut, vaikka kokemukseni, tietämykseni ja itseluottamukseni ovat kasvaneet huomattavasti. Olen nähnyt myös paljon UA-roolillisia kannustavia meemejä, joissa heidän innokkuutensa leiriläisenä olosta nähdään koko tiimin voimavarana ja jutut omasta leiristä suloisen sympaattisina.  

Protu-meemit toimivat avauksina kiinnostaville keskusteluille, muistuttelevat tärkeistä asioista, antavat vertaistukea ja ihan vain hauskuuttavat. Ne ovat tapa monille protuille purkaa aktiiviarkea ja vitsailla asioista, joita vain muut protut ymmärtävät.