Teksti: Tove Mannerkoski, Vilma Keskitalo

Kuvitus: Tilli Salmijärvi

Protu tunnetaan ennen kaikkea leireistään, mutta monelle toiminnassa pitkään olleelle Protu on tärkeä yhteisö, jonka kautta syntyy ystävyyksiä, työpareja ja toisinaan myös parisuhteita. Protun kautta tutustumisessa on kuitenkin myös omanlaisiaan haasteita, kuten se, että asutaan liian kaukana toisistaan tai siistiltä vaikuttavaan ihmiseen ei ikinä ehdi tutustua kunnolla protutapahtumassa. Lähdimme tarkastelemaan järjestön sisällä syntyneitä ihmissuhteita – mitä ne merkitsevät ja millaisia ajatuksia ne herättävät. Haastattelimme kahta Protun kautta tavannutta parivaljakkoa asian tiimoilta.  

Venla Pajukangas, 22, ja Valtteri Helle, 23, tapasivat kesäjatkoleirillä Partiojylhässä vuonna 2022. He ovat seurustelleet nyt neljä vuotta, joista kaksi he ovat asuneet yhdessä. Venla oli kesäjatkiksella apparina ja Valtteri oli leiriläinen. He eivät kiinnittäneet toisiinsa aluksi suurempaa huomiota. Yhden pienryhmäkeskustelun jälkeen Valtteri oli tullut jatkamaan keskustelua Venlan kanssa. Parin tarina ei siis alkanut mitenkään poikkeuksellisesti, vaan niinkin tavallisella tavalla kuin keskustelemalla.  

Venla ei näe ongelmaa siinä että Valtterikin on mukana Protussa, sillä he eivät ole tehneet mitään yhdessä Protussa kesäjatkista lukuun ottamatta. Suurin osa Venlan perheestä on mukana toiminnassa, eikä hänen mielestään olisi kannattavaa, että hän olisi esimerkiksi samassa tiimissä perheenjäsenensä kanssa. “Protu on hyvin tiivis yhteisö, jossa saa helposti ystäviä”, Venla sanoo. Hänen mukaansa voi olla vaikeampaa sijoittua tiimiin, jos on paljon ystäviä ja läheisiä Protussa. Hän kuitenkin huomauttaa, että kannattaa itse pohtia kenen kanssa on järkevää lähteä vetämään leiriä ja kenen kanssa ei. Venlan mielestä esimerkiksi parhaan ystävän kanssa ei kannata lähteä vetämään, kun taas hyvänpäivänprotututun kanssa ei välttämättä ole niin suurta ongelmaa. Toisaalta tuttu ihminen voi tehdä tiimityöskentelystä turvallista, mutta toisaalta läheisyys voi vaikeuttaa roolien erottamista silloin, kun päätöksiä täytyy tehdä työparina eikä ystävinä. 

Eme Solja, 22, ja Eli Olvio, 22, tapasivat vuonna 2019 rekrytointiryhmän, koulutusjaoston ja kouluttajien pikkujouluissa. “Minusta tuntuu, että molemmat ajateltiin jotenkin välittömästi, että tässä on ystävyys jota haluamme”, Eme sanoo. Hän oli päätynyt pikkujouluihin rekrytointiryhmän kautta. Eli taas oli kouluttaja, eikä oikein tuntenut ketään paikalla olleista. “Silloin Eme asui Tampereelle ja minä Helsingissä. Aina kun Emellä oli joku koulutus pääkaupunkiseudulla, hän tuli usein jo perjantaina Helsinkiin. Pelasimme Oodissa korttia”, Eli kertoo. Ystävykset ovat kokanneet yhdessä jo kuusi leiriä ja toimineet yhtä aikaa rekryinä. He ylläpitävät ystävyyttään viestittelemällä, mutta myös tapaavat usein. “Varsinkin 15–16-vuotiaina oli vaikeampi mennä toiseen kaupunkiin, koska piti kysyä vanhemmalta aina lupa”, Eme sanoo. 

Molemmat kokevat, että heidän ystävyytensä on ollut alusta asti syvä. “Meillä kävi tavallaan hyvä tuuri, että tapasimme vähän sattumalta, ja vasta myöhemmin teimme protussa hommia yhdessä”, Eli toteaa. Hän pohtii, olisivatko he ystävystyneet, jos olisivat tavanneet esimerkiksi samassa tiimissä, koska leirin ilmapiiri on niin erilainen. Emen mukaan tutustuminen vei kuitenkin jonkun verran aikaa, koska he asuvat eri kaupungeissa.  

Ystävykset ajattelevat, että protutapahtumissa on helppoa tutustua uusiin ihmisiin, mutta hankalampaa on rakentaa kestäviä ihmissuhteita. “Tuntuu, että itsellä ei ole enää välttämättä niin paljon energiaa käyttää uusiin ystävyyksiin, vaikka tapaankin tosi monia siistejä ihmisiä, joihin olisi hauska tutustua”, Eme kertoo.  

Eli ajattelee, että leirillä on yhteinen rutiini ja yhteinen tavoite, mutta arkeen palattua ystävyys vaatii paljon enemmän molemmilta. Eme pohtii, että muihin harrastuksiin ja vapaa-ajan aktiiviteetteihin verrattuna Protu ei ole yhtä säännöllistä, joten ystävyyden luominen vaatii enemmän energiaa. Monet asiat järjestössä ovat projektiluonteisia, joten tutustumiseen on vain yksi mahdollisuus. Eli kertoo, että ystävystymiseen vaikuttaa myös ikä. Hänestä tuntuu nyt siltä, että ei ole enää samalla tavalla aikaa järjestää uusia ihmissuhteita, kuin mitä nuorempana. 

Protun kautta ystävystymisen mukana tulee kuitenkin myös paljon hyviä puolia. Eme kokee tärkeäksi, että heillä on joku yhteinen asia, josta voi aina puhua. Eli myös lisää, että on hyödyllistä, että on joku, joka tietää järjestöstä ja ymmärtää toiminnassa esiintyviä ongelmia tai muita tilanteita. “Koen, että yhteinen protutausta on vaikuttanut siihen, että osaamme puhua avoimesti toistemme kanssa ja ratkaista vaikeita tilanteita”, Eli sanoo.  

Valtterin mielestä on kivaa, kun protukavereiden kesken on usein jaettu kokemus ja samanlaiset arvot. Protun keskustelukulttuuri poikkeaa monista muista yhteisöistä, Valtteri ja Venla pohtivat. Kun leireillä ja koulutuksissa pysähdytään pohtimaan omia arvoja, kokemuksia ja ajatuksia, syntyy helposti tunne siitä, että toisen ihmisen tuntee tavallista paremmin. Tämä voi nopeuttaa ystävystymistä ja ihmissuhteista voi tulla nopeasti hyvin merkityksellisiä. 

“Olemme tuoneet esiin paljon sitä, että ystävyys vaatii aikaa ja vaivaa, mutta se on myös tosi kannattavaa! Jos törmää protuihin joihin haluaa tutustua, niin kannattaa käyttää aikaa ja vaivaa ystävystymiseen, koska Protusta voi saada tosi tärkeitä ja hyviä ihmissuhteita”, Eme lisää.