Teksti: Tilli Salmijärvi, Joli Orblin, Hilma Selin

Kuvitus: Tilli Salmijärvi

Protun jo yli 35-vuotiaan historian aikana on pidetty monen monta leiriä, koulutusta, jatkista, sekä kaikkea muuta hupaisaa. Ei siis ihme, että tapoja ja myyttejä on siirtynyt niin aktiivilta toiselle kuin aina leiriläisten kuuleviin korviin. Nyt saat kuitenkin kuulla muutamasta valikoidusta palasesta, jotka ainakin jollain tavalla kiteytyvät protujen monipuolisiin muistoihin.

Puspa

Puspa, virallisemmin pusupaini, on protulegendaksi muodostunut leikki, jossa nimensä mukaisesti sekä painitaan että pussataan. Puspan perussäännöt kuuluvat näin: Pelissä on aina kolme osapuolta: lahna, hyökkääjä ja puolustaja, joista jälkeiset ovat varsinaiset pelaajat ja lahna enemmänkin vain peliväline. Hyökkääjä yrittää pussata lahnaa poskelle ja puolustaja pyrkii estämään tämän, samalla yrittäen pussata hyökkääjää poskelle. Pelin voittaa se, joka saa ensin pussattua kohdettaan. 

Leikki oli leireillä yleinen, mutta koronapandemian aikana sitä ymmärrettävistä syistä ei voinut leikkiä ja tämän jälkeen se on jäänyt legendaksi, josta aina välilläkuulee puhetta. Puspaa ei myöskään ehkä enää nykyään pidetä sopivana leikkinä leiriympäristöön tai oikeastaan muuallekkaan. Leikki löytyy edelleen protun ideavarastosta “legacyvaraston” julkaisemana, eli vanhasta ideavarastosta siirrettynä. Silloinkin puspaa on kuvattu rajuksi ja tematiikaltaan äärettömän mauttomaksi, eli ei ole ihme, että se on leireiltä nykyään kadonnut. 

Puspa on kokenut viime vuosien aikana jonkinlaisen takaisinpaluun ja oli ainakin jonkin aikaa kulttimaineeseen päässyt leikki aktiivien keskuudessa, esimerkiksi tapahtumissa ja jatkoleireillä.

Saunaklonkku

“Se lauteilla istujista, joka ensimmäisenä persettään nostavi, on oleva uusi klonkku,” kuuluu saunaklonkun kolmas sääntö. Saunaklonkku on saunassa pelattava peli, jossa yksi pelaajista menee lauteiden alle ja yrittää saada muut nousemaan ylös lauteelta, jolloin klonkun rooli vaihtuu. Pelissä yleisesti siis kosketellaan lauteiden alta muiden pelaajien takapuolia. 

Saunaklonkku on yleinen suomalainen ja paikoittain kansainvälinenkin legenda, joka pakottavasti tulee usein protullakin esille, kun saunasta on puhetta. Kaikissa konteksteissa saunaklonkku jää suurimmalta osin vain vitsiksi ja siitä puhutaan usein pelkässä shokeeraamisen tai leikittelyn tarkoituksessa. Siksi myös sen historiaa on vaikeaa jäljittää. Lähteet väittävät saunaklonkun olevan peräisin 1800-luvun Suomesta, kun pelkkä klonkku sanana on keksitty vasta vuonna 1973. Ensimmäinen oikea maininta saunaklonkun olemassaolosta löytyy kuitenkin vuodelta 2015, jolloin Suomen Saunaklonkkuliitto -Facebook-sivu luotiin, ja se julkaisi pelin säännöt. Tämän jälkeen saunaklonkku on vähitellen noussut yleiseen tietoisuuteen ja kokenut suurempaakin suosiota sekä vuonna 2018 että nyt viime vuosien aikana. 

Protullakin on viime vuosina kuulunut enemmän mainintoja legendaarisesta saunaklonkusta ja sen pelaamisen mahdollisuudesta, mutta harvoin siihen asti päästään, sillä leikin varsinainen kulku ei ole leirille sopivaa tai muutenkaan monelle mieluista. 

Igor

Igor-saunalaulu pohjautuu alunperin venäläiseen Katjuša-sävelmään (säveltänyt Matvei Blanter vuonna 1989). Igorista on suunnilleen yhtä monta versioita kuin laulajiakin, mutta yleisesti säkeistöissä kerrotaan erilaisista neuvosto-venäläisistä surkuhupaisista hahmoista groteskilla huumorilla. Igor ei ole Protusta lähtöisin, mutta sillä on leireillä pitkät perinteet. Protujen lisäämissä säkeistöissä tavataan esimerkiksi pieni apparipoika. Säkeistöt ovat kieleltään paikoin hyvin vanhanaikaisia ja jopa rasistisia. Siinä, missä monia ohjelmia on lähes täysin lakattu vetämästä epäkorrektin sisällön vuoksi, on Igor yhä kiinteä osa Protun saunakulttuuria. Kappaleen soveltuvuudesta nykyaikaan syntyy aika ajoin keskustelua. 

Jotain aitoo

Robin-tarinanakin tunnettu fanifiktio “Jotain aitoo“ on jo monen lähivuoden ajan vakiinnuttanut asemansa yhtenä suosituimmista protuleirien iltasaduista. Tarinaa luetaan useimmilla, ehkä jopa kaikilla leireillä. Varsinkin aktiivien, tiimiläisten sekä leiriläisten keskuudessa Robbe ja Emsku ovat miltei välttämättäkin tulleet tutuksi. Oli kyse sitten leikeistä (Huntermafia, taikka mikä tahansa muu ohjelma, jossa Robin on osallisena), näytelmistä taikka lentävistä lauseista: “Lainaisiks sä Robben sinistä hammasharjaa?!?” 

Tarinaa on julkaissut Instagramissa käyttäjä nimeltä robin_tarina_yksi. Kirjoittajista ei kuitenkaan ole tietoa, tai ainakin tietäjät pitävät asian visusti salassa. Legenda kertoo, että kertomuksen takana on joku tuntemattomaksi jättäytynyt protu, toinen legenda taas kumoaa sen ensitiehen. Kuka tai ketkä tiliä siis pyörittävät?

Mutta ehkä tarinaa ympäröivä arvoituksellisuus on juuri se tekijä, joka on kohottanut sen niin korkealle, tai vähintäänkin pitänyt sen siellä. Onhan ensimmäisen luvun julkaisemisesta vierähtänyt jo tovi. Olisihan se peruskoulussa jo neljännellä luokalla, sillä tänä vuonna, 28. lokakuuta, juhlitaankin “Jotain aitoo”:n kymmenvuotispäivää. 

Miten Robin-tarinan tulevaisuudessa käy, koittaako se päivä, kun Robin, Suomen suosituin teini-pop-tähti, ei olekaan enää relevantti? Onhan Frontside Ollienkin julkaisusta kulunut kohta jo 15 vuotta, iältään se saattaisi olla ensi kesänä uteliaan pohdinnan pauloissa. Onko kuitenkin mahdollista, että jo suuren suosion saavuttanut satu pitää asemansa, eikä vaihtoehtoisia vastineita nouse? Ja jos nousee, kenestä se silloin kertoo? On vaikea spekuloida tulevaa, mutta ainakin näillä näkymin rakas Robbe ei ole menossa minnekään. 

Paskakeppi

Lärkansin partiokämppä sijaitsee Nuuksion kansallispuistossa ja protujen kesken leiripaikasta puhutaankin useimmin tuttavallisesti Nuuksiona. Leiripaikalla on sisävessojen sijasta kuivakäymälät erillisissä rakennuksissa. WC-istuinten alla olevat aukot ovat pieniä ja puolessa vessoista syöksytorvet on asetettu väärin päin, mikä lisää hutiriskiä. Juuri tällainen onneton tilanne oli osunut sille myyttiselle leirille, jolla Nuuksion paskakeppi syntyi: ulostetta oli jäänyt kiinni kuilun seinään. Tämä luonnollisesti aiheuttaa hajua, joka vetää puoleensa paljon ötököitä. Kerrotaan, että tilanteen pelasti leiriläinen, joka tökkäsi ulosteen seinästä monttuun suurella, Nuuksion metsästä hakemallaan kepillä. Urotyön jälkeen keppi haudattiin metsään.  

Paskakeppi on muodostunut niin merkittäväksi legendaksi, että keppiä on useasti yritetty kaivaa esiin. Ilmeisesti kukaan ei ole siinä kuitenkaan onnistunut, vaikka jopa kepin tarkat koordinaatit on jaettu tiimiläisten Whatsapp-ryhmä Prolupyörässä halukkaille etsijöille. 

Heräsikö ajatuksia? Pulpahtiko mieleesi kenties jokin muisto kaukaisilta takavuosilta, taikka vain iltasatu, joka tuuditti sinut uneen viimeisimmässä koulutuksessasi? Mikäli haluat jakaa omia muistoja näistä legendoista tai muun unohdetun perinteen, kirjoita siitä sähköpostilla meille lehti@protu.fi. Älä ujostele, toimituksemme kuulee mieluusti juuri sinun tarinasi!